Viha-rakkaussuhde sukkahousuihin

890fba37da5f944575725d172cabf38d

Olen viime aikoina haaveillut Henrik Vibskovin sinisistä House sukkahousuista. Tuotekuvassa pari näyttää ainakin paksumalta ja kestävämmältä kappaleelta. Kuvan lähde.

Sään kylmentyessä sukkahousut ovat löytäneet taas pysyvän roolinsa päivän asuihini. Viime vuonna nämä kyseiset vaatekappaleet tuottivat kaikista eniten vaivaa, ja käytin niihin huomattavan määrän rahaa. Huomasin, ettei sukkahousujen hinnalla ollu suoraa linkkiä kestävyyteen, vaan 30 euron pari saattoi mennä rikki yhtä nopeaa ja helposti kuin 5 euron pari.

Yritin kuitenkin vältellä H&M: kaltaisten ketjujen sukkahousuja, sillä helposti nukkaantuvat sekä rikkimenevät, jokaiseen päivään kuuluvat tuotteet ovat oiva keino houkutella kuluttaja liikkeeseen. Kun kuluttaja lähtee ostamaan uusia sukkahousuja, saattaa mukaan tarttua helposti muitakin kaupan uutuuksia.

Nanson sukkahousuja suosin viime vuonna, mutta valitettavasti niidenkin tuotanto Suomessa loppuu tämän syksyn aikana. Tulevaisuudessa pitää siis katsoa, pysyykö sukkahousujen taso samana. Nanson sukkahousuissa pidin siitä, etteivät ne nyppäänny helposti, eikä niihin tule pöydänkulmiin törmäillessä reikiä. Koska olen mekkoihminen, sekä kovin kömpelö yksilö, sukkahousut joutuvat kanssani todella pahalle kulutukselle. Pitää siis varmaan lokakuun alussa lähteä hamstraamaan vielä Suomessa tehtyjä sukkahousuja. Olen myös kuullut paljon hyvää Seppälän sukkahousuista, ja eräs ystäväni vannoo, että hänen Vilasta ostetut saumalliset sukkahousunsa ovat kestäneet 7 vuotta!

Viime vuoden aikana tuli opittua monta vinkkiä, joiden avulla nuo jokaisen vaatekaapista löytyvät vaatekappaleet pysyvät kauemmin hengissä. Tässä mielenpäällä olevat:

  1. Venytä sukkahousut käsissäsi ennen ensimmäistä päällepanoa. Tämä ehkäisee repeytymistä.
  2. Leikkaa varpaankyntesi mahdollisimman lyhyeksi ja pidä kantapääsi sileänä kosteusvoiteen avulla.
  3. Lakkaa tunnollisesti läpinäkyvällä kynsilakalla sukkahousujen silmäpakojen reunat estääksesi suuremman reiän.

Olisihan se kuitenkin ihanaa jos tämmöisten ”kikkojen” sijaan sukkahousut olisi vain valmistettu kestämään. Valitettavasti kuitenkin jatkuvan nousun nimissä noin 100 vuotta sitten on vain päätetty, että kaikesta kannatta tehdä särkyvää, vaikka päinvastainenkin ratkaisu olisi saavutettavissa. Toivottavasti tämä ajattelu on se mikä tulevaisuudessa menee rikki sukkahousujen sijasta. Kannattaa katsoa aiheeseen liittyvä, sekä erittäin mielenkiintoinen dokumentti ”Hehkulamppuhuijaus”. Dokumentti löytyy Youtubesta tekstityksillä, ja suora linkki siihen löytyy tästä.

Mistä sinä olet löytänyt kestävän parin, tai miten pidät ne kestävinä?

Meikeistä ja meikittömyydestä

Meikit ovat aina tuntuneet, muodin lisäksi, olevan suosittu aihe blogeissa. Itsellä on tullut aina välillä silmäiltyä juttuja luonnon kosmetiikasta, ja kuten varmasti moni muukin, olen huomannut meikittömyydestä tulleen koko ajan isompi hitti. Viime viikolla bongasin Lilystä monta juttua aiheesta, ja tästä inspiroituneena päätin itsekin kirjoittaa jotain. Lukemissani postauksissa moni päätyi lopputulokseen, että kaikkien pitäisi tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta, ja jos et tätä juttua jaksa lukea loppuun, niin itsekin tulen samaan päätökseen.

Minä en meikkaa. Jos seurasit blogiani viime vuonna, niin huomasit varmasti, ettei naamastani löytynyt kovin monena päivänä meikkiä. Tietysti kokovartalokuvissa meikitön naamani ei ollut pääosissa, ja kännykällä otetuissa kuvissa ihoni silottui yleensä tasaisemman värisemmäksi. Tässä siis todellisuutta paremmin kuvaava otos.

14424104_10209909796037974_944275883_o

Nyppimistä kaipaavat kulmakarvani sojottavat monesti sekavasti ylöspäin. Kuva ei valitettavasti kuvaa täysin tummien silmärenkuloideni majestettisuutta. 

Meikkaaminen tuntuu olevan monelle naiselle jo nuorena opittu toiminto. Monen äidit meikkasivat varmasti meidän ollessa pieniä, ja feminiinimmälle sukupuolelle suunnatut lastenohjelmat saattuivat usein sisältää meikkejä. Monet pitävät meikkaamista hauskana ajanvietteenä, ja joka aamuinen meikkaaminen on tässä kohtaa muodostunut rentouttavaksi aamurituaaliksi. Monelle meikkaaminen on tapa kohottaa itsetuntoa. Se on keino peittää tai korostaa yksityiskohtia naamastamme. Samalla tavalla miten vaatteiden avulla korostamme ”hyviä puolia” kehostamme ja piilotamme itsellemme epämiellyttäviä piirteitä.

Oma meikkaamattomuuteni johtuu noin 70% laiskuudesta. 15% tulee siitä, etten tunne olevani siinä mitenkään taitava, ja loput 15% tulevat siitä, etten tunne tarvitsevani meikkiä. Omasta mielestäni tummat ripseni ja kulmakarvani riittävät ihan semmoisenaan joka päiväiseen eloon, eikä ihoni tarvitse peitevoiteella siloittelua. Ainut minua oikeasti häiritsevä piirre on tummat silmänaluseni, jotka ovat kummitelleet kasvoillani syntymästä asti. Ne eivät tunnu lähtevän mihinkään, vaikka nukkuisin yössä 12 tuntia. Kaiken maailman voiteita on myös tullut kokeilta, mutta aamuisin tummat läikät tervehtivät minua peilistä yhtä tympeinä, kuin minä tahansa aamuna. (Jos tiedät jonkin oikeasti toimivan kikan poistaa tummat silmärenkaat, ole kiltti ja kerro siitä kommenteissa.)

Vaikka tummat alueet olisi helppoa peittää päivittäin meikin avulla, olen päättänyt vain elää niiden kanssa. Suuri osa tästä päätöksestä johtuu todellakin laiskuudesta. Olen aamustani aikatauluttanut noin 15 minuuttia aamupalan ja ovesta kävelemisen välistä pukeutumiseen, ja muuhun valmistautumiseen. Tähän ”every minute counts” hetkeen ei todellakaan liikene aikaa naamani ehostamista, varsinkin kun joka kerta tunnun tökkäävän itseäni ripsivärillä silmämunaan. Äitini ei minun ollessa pieni meikannut, eikä myöskään antanut minun meikata, minkä vuoksi en luultavasti sisäistänyt meikkaamista joka päiväseksi aktiviteetiksi. Lukiossa aloin meikkaamaan hieman useammin, välillä päivittäinkin, mutta vanhempana tapa on taas jäänyt. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, kun hierot silmääsi ja muistat liian myöhään rajanneesi aamulla silmäsi tai laittaneesi ripsiväriä.

Nykyään saatan meikata baari-iltaa, juhlaa tai illanistujaisia varten. Huulipunaa saatan käyttää arkenakin, mutta unohdan asian helposti ja ruuan jälkeen muistutan enemmän Jokeria Batmanistä. Silloin tällöin meikkaaminen saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja kauniiksi. Lukioaikoina enemmän meikatessani huomasi, että en riittänyt enää itselleni ilman meikkiä. Tunsin itseni rumaksi ilman sitä, ja siksi lopetin. Haluan tuntea itseni kauniiksi ja riittäväksi meikin kanssa, ja myös ilman sitä.

Tänä päivänä meikkaamisessa on parasta se, kun saan pestä ne illalla pois. Tällöin monesti saan todeta, että miksi sitä taas piti meikata, kun näytän selvästi paremmalta ilman (Illalla meikit ovat monesti hieman levinneet, mikä saattaa vaikuttaa kyseiseen reagointiin). Nykyään tykkään panostaa myös hieman erikoisempiin luomuksiin, kuten viime lauantaina.

14407861_10209909784597688_185134697_o

Ihottumalta vaikuttava punainen on luomiväriä, jota kokeilin ensimmäistä kertaa viime viikolla. Nenän alla oleva punainen sävy on sitten syysflunssan aiheuttamaa ihottumaa. 

Tulevaisuudessa toivoisin kehittyväni entisestään meikkaajana, ja inspiroitumaan tämän tyyppisiä yksinkertaisia, mutta upeista taideteoksista:

0ceecd13bf54ae7b0ad52554bc2f6b04

Lähde

main-original-640x0c

Lähde

peter-som-orange

Lähde

696a9c226102988b9b634ee9e80c972b

Lähde

Tykkään itse ajatella, että ulkomuotomme pienet ”virheet” tekevät meistä uniikkeja. Vaatteitakin tehdessä monesti hauskimmat yksityiskohdat syntyvät juuri virheistä tai vahingosta. Siksi omasta mielestäni ihminen on kauneimmillaan ilman meikkiä. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä, ja tämän kirjoituksen pointtina ei ole kritisoida ihmisiä jotka meikkaavat. Tarkoituksena on inspiroida niitä, jotka sitä tarvitsevat ja tuoda uusia näkökulmia. Lisää kritisointia me naiset emme ainakaan enää kaipaa, sillä se tuntuu olevan jo tarpeeksi suosittu aihe. Tästä kannattaa käydä katsomassa aiheeseen liittyvä huvittava sekä nerokas teos.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

 

Taiteiden yö Rovaniemellä

14315686_10209834431553909_1723635408_o

Viime blogini antoi ehkä ymmärtää, että istuin kaikki päivät ja yöt Lapin yliopistolla (ja kyllä vähän istuinkin). Mutta niin kuin blogini toimii minulle kannusteena tuunata ja ommella enemmän vaatteita, sekä sukeltaa syvemmälle ekologiseen elämään, toimii se myös kannusteena kokea enemmän kotikaupungissani Rovaniemellä. Mikä siis olisi parempi paikka aloittaa, kun jokavuotinen tapahtuma jossa taide sekä kulttuuri kaappaavat Rovaniemen yhdeksi vuorokaudeksi. Kyseessä on siis taiteiden yö 2016.

Kahtena edellisenä vuotena taiteiden yö on päässyt jotenkin vaan livahtamaan ohitse. Molempina vuosina on ollut tarkoitus käydä katsastamassa kaikki hauskan kuuloiset aktiviteetit, mutta jotain on aina tullut tielle. Tänä vuonnakaan ei ehkä päästy kokemaan taiteiden yötä siinä täydessä potentiaalissaan, mutta tämä on mielestäni hyvä alku. Ja mitä mukavin tapa viettää lauantaipäivä.

Päälleni (koska tämä on ekologisen muodin blogi) vetäisin omasta mielestäni tyylikkään, mutta lämpimän kerraston. Rovaniemen Toivon torilta löytyneet housut olivat paljon käytössä mekkovuonna, ja ovat toimineet hyvin sen jälkeenkin. Polyesteristä valmistetut housut ovat liian kuumat kesälle, mutta toimivat täydellisesti viileämmällä säällä. Housujen kanssa sopi hyvin äidiltä saatu silkkipaita, sekä kotimaisen KIKS:in kierrätyskankaasta valmistettu bomber-takki.

14285338_10209834433153949_912340729_o.jpg

Polyester pants: Secon hand store Rovaniemi, Silk shirt: my mothers, Jacket from recycled fabric: KIKS, Leather shoes: Second hand store Antwerpen, Earings: Uhana Design 

14315567_10209834403553209_1666558361_o

Päivän aikana päästiin myös hieman harjoittelemaan kuvien ottoa, mikä oli hauskaa, mutta alkoi aina hieman hävettämään kun vierestä kulki ihmisiä…

Päivällä kerkesimme käydä luonnon voimaa imemässä kaupunkiviljelypalstalla. Vaikkei tähän aikaan vuodesta kaikki kukat enää kukikkaan, loistivat jäljelle jääneet entistä kirkkaimpina.

14339400_10209834534276477_571394742_o

Emme olleet ainoita, jotka olivat saapuneet ihailemaan kukkien loistoa.

14285524_10209834446034271_1263377681_o

 

14339445_10209834535516508_880159227_o

Viljelypalstalla oli mukavan rauhallista käyskennellä. Hetken aikaa pyörittyä käytiin ostamassa vielä palstan perältä herkulliset nokkoslätyt sekä kupit yrttiteetä. Itselle on muodostunut vuosien varrella tarve saada syödä aina syystapahtumissa jonkinlainen lätty tai vohveli, ja nokkoslätyt puolukkamoussella toimivat raikkaana vaihtoehtona ”klassikolle”!

14329148_10209834436874042_1275547335_o

Kävimme samalla reissulla myös pyörimässä Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla, joka oli saapunut viikonlopuksi kaupunkiin. Ulkomaalaisten tuotteiden seassa kotimainen syksyn sato loisti mielestäni kauneinten vahvoilla väreillään.

Illasta rentouduttiin vielä hyvässä porukassa, kun lähin ystäväpiirini Rovaniemellä tuli meille viettämään iltaa. Ilta oli täynnä naurua ja herkullisia makuja, kun jokainen toi mukanaan jotain hyvää. Nyyttikestit vei seuraavalla tasolle eräs vieraista, joka oli leiponut valkosuklaa browneja, johon oli mausteena käytetty laventelia. Se oli aivan liian hyvää!

14274383_10209834536396530_825135633_o

Illan kunniaksi vaihdoin vielä jalkaani kirpputorilta löytyneet tanssikengät, sekä ehkä maailman siisteimmät housut. Nahkahousut sain kesällä äidiltäni lahjoituksena.

14339437_10209845906160767_1618802190_o

14339363_10209845910480875_1052006395_o

Leather pants: Donation from my mother, Shoes: Second hand store Oulu

Kasvien loistoa saa onneksi ihailla ympäri vuoden Uhana Designin uusien korvakorujen avulla.

14339454_10209845878560077_707486690_o

DIY: Huivista kimono

huivipose

huivipose2

Onko sinullekin joskus käynyt niin, että löydät kaupasta tai kirpputorilta ihanan huivin, jonka upeaa kuvitusta tai kuosia voisi ihailla loputtomiin. Ongelma on kuitenkin se, että kun laitat huivin kaulaan, rypistyy kuvio leukasi alla olemattomiin, ja jäljelle jää vain kuosin pirteät värit muistuttamaan sinua huivin todellisesta potentiaalista. Minulle tämä on menneisyydessä käynyt useampaan otteeseen, ja lopulta luovuin huivien ostosta kokonaan, sillä lempihuivin tuntuivat jäämään usein kaapin pohjalle.

Muutama vuosi takaperin keksin ratkaisun: Kimono! Kimono ei pelkästään tuo esille lempihuiviesi parhaita puolia, vaan se on myös super helppo tehdä. Netti on jo pullollaan ohjeita, miten vanhoille huiveille voi antaa uuden elämän. Tämä on kuitenkin siitä erikoinen, että se on omasta päästäni aikoinaan tempaistu (eli siis todella erikoinen, heh heh).

Tähän kimonohuiviin tarvitset siis:

-1 neliön mallisen huivin (n. 120x120cm)

– noin 240cm pätkän hapsua/ huivin, josta voit leikata hapsut pois

(- noin 2 metriä vinonauhaa)

– paperia

– sakset

– räätälin liitu

– mittanauha

– nuppineuloja

– ompelulankaa, joka sopii huivin väreihin

14248012_10207179576508882_1498353657_o2.jpg

14215656_10207180523172548_1068158267_o2Huivista valmistetut kimonot ovat sen verran ihania, että niitä pitäisi pystyä pitämään vuoden ympäri. Siksi tein tämän uusimman version 100% villahuivista, jonka löysin Rovaniemen Punaisen Ristin Kontista. Huivi taisi maksaa 3,5 euroa.

14215222_10207179573908817_1848206493_o2

Myöhemmin kotona huomasin että huivi on alun perin kotoisin Marimekolta. Ei ihme siis että kuosi on niin herkullinen!

14233676_10207180523732562_424969354_o2

Koska halusin huiviin myös muodin mukaiset hapsut (ja ne ovat niin pirun kalliita Eurokankaasta ostettuna), nappasin Kontista myös parin euron arvoisen polyesterhuivin. Valmiista huiveista löytyy myös mielestäni pidemmät hapsut, mitä olen löytänyt askartelu- ja kangaskaupoista. Myös ihan kierrättämisen vuoksi suosittelen lämpimästi ottamaan hapsut jo olemassa olevasta tuotteesta. Toivosin myös, ettei kukaan käy tämän ohjeen vuoksi ostamassa kaupasta uutta huivia, vaan etsisi sen kirpputorilta tai muista second hand-liikkeistä. Jos ei sitä jo siis omista.

1. Taita, piirrä ja leikkaa

Aloitin taittamalla huivin kahtia ja merkkaamaan huivin keskipisteen nuppineulalla. Tämän jälkeen piirsin suoran viivan huivin keskipisteeseen. Seuraavaksi avasin huivin.

14273276_10207180520052470_315312925_o2

Tämän jälkeen leikkasin paperista ympyrän, jonka halkaisija oli 27cm. Asettelin ympyrän huiville niin, että ympyrän yläreuna ylitti huivin keskikohdan 7cm. Lopuksi piirsin liidulla alla näkyvän kuvan mukaisen viivan.

HUOM! Näin jälkeenpäin suosittelen tekemään ympyrästä hieman pienemmän (esim. 20cm halkaisija) ja asettelemaan sen niin, että ympyrän yläreuna koskettaa huivin keskikohtaa. Näin huivi pysyy helpommin päällä.

leima.jpg

Leikkasin huivin ääriviivojen mukaisesti.

14247754_10207180507172148_1875538992_o2

2. Huolittele, silitä, ompele

Seuraavaksi huolittelin leikkaamani reunat saumurilla. Jos sinulta ei saumuria löydy, voit käyttää myös siksakkia. (En uskaltanut jättää reunoja huolittelematta, sillä huivin kudos oli sen verran löysää.)

14233674_10207180503932067_431144683_o2

Tämän jälkeen levitin huovin silitysraudalle, ja aloin silittämään huivin väreihin sopivaa vinonauhaa. Voit myös pelkästään neulata ja silittää huolitellut saumat väärälle puolella ja tämän jälkeen ommella. Lopputulos näin on kuitenkin mielestäni paljon rumempi.

14233648_10207195102657026_2045434811_o

Kun olet silittänyt vinonauhan huivin halkeaman muotoon, asettele ja neulaa se huivin oikealle puolelle kuvan mukaisesti. Ompele tikki millin päähän vinonauhan taitteesta. Kuva toivottavasti auttaa hahmottamisessa.

14233286_10207195093976809_1808402991_o2

Tämän jälkeen käännä vinonauha huivin nurjalle puolelle ja neulaa. Näin Vinonauha ei näy kimonon oikealle puolelle, mutta se peittää siististi nurjalta puolelta epäsiistin huolittelusauman. Ompele nauhan toinen reuna n. 5mm päästä vinonauhan reunasta. Ompelin itse tikin kimonon oikealta puolelta, koska näin vinonauhan huivin läpi. Suosittelen kuitenkin ompelemaan nauhan nurjalta puolelta. Muista alussa ja lopussa taittaa ylimääräinen vinonauha (n. 1cm, leikkaa lyhemmäksi jos on tarve) kujan sisälle, jotteivat ne jää töröttämään rumasti kimonon helmaan.

14273547_10207195092496772_91512185_o2

 

3. Piirrä, leikkaa, ompele.

Hapsujen kanssa toimin seuraavasti: Piirsin viivan 3cm päähän hapsujen reunasta. Tämän jälkeen leikkasin ne irti viivaa pitkin, ja huolittelin reunat (jälkimmäinen ei ole välttämätöntä). Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että hapsunauhoja tulee yhteensä kolme: 120cm taakse, sekä 60cm etupuolen molemmille puolille.

14215789_10207180506052120_1292599214_o2.jpg

Sen jälkeen taitoin huolitellut reunat kaksinkertaisesti sisäänpäin, ja tikkasin päältä. Parempi ihminen vaihtaisi tässä kohtaa koneen langat hapsuihin sopivaksi.

14247758_10207195088496672_861301889_o2

Lopuksi tikkasin hapsut kimonon helman nurjalle puolelle. Olin tehnyt Kontissa mittavirheen, eikä hapsujen mitta riittänytkään täysin laidasta laitaan. Pienet ”kolot” näyttivät kuitenkin lopuksi hauskoilta, vaikka ensin hieman vaivuinkin epätoivoon.

(Epätoivoon vaipuminen ommellessa on minulle tuttu juttu, sillä se tapahtuu lähes aina. Tällöin kannattaa lähteä kahvipaussille)

14285569_10207195083536548_977710321_o2

4. Viimeistely

Lopuksi asettelin kimonon pyödälle kahtia taitettuna. Neulasin molemmat sivut nuppineuloilla, ja mittasin kimonon helmasta kummaltakin puolelta n. puolet ylöspäin. Merkkasin puolivälit nuppineuloilla, ja tikkasin kimonon sivusaumat n. 5cm päästä reunoista. Kuva auttaa taas ymmärtämään.

14273356_10207195084536573_468718939_o2

Leikkaa ylimääräiset langanpätkät, silitä, ja Voilà! Uusi kimonosi on valmis. Onnittelut vielä niille, jotka oikeasti ymmärsivät kaiken tästä ensimmäisestä, hieman sekavasta ohjeesta.

Ensimmäisen kunnon postauksen kunniaksi järjestän vielä pienen bonuksen. Koska minua kiinnostaisi valtavasti kuulla mitä te, rakkaat lukijat haluaisitte täällä blogissa nähdä ja lukea, arvon kuvissa näkyvän kimonon tämän postauksen kommentoineiden kesken. Eli, jätä kommentti siitä, mitä toivoisit näkeväsi tulevaisuudessa täällä, ja voit voittaa itsellesi villakimonon. Jos olet aiemmin lukenut mekkoprojektistani kertovaa blogia, voit myös kertoa mistä pidit erityisesti siinä, ja mitä toivoisit näkeväsi lisää. Risuja saa myös antaa! Kimonoarvotaan ensi tiistaina.

Lisäbonukseksi myös tämä helmi, joka napattiin eilisillan kuvaussessiossa. Parin viikon ”kuvaustauon” jälkeen minusta saa näköjään ne parhaimmat kuvat.

meme

Everything big starts small.

Pidin samaa mustaa puuvillamekkoa vuoden. Vuodessa opin muun muassa, että yhdellä hyvällä vaatekappaleella pääsee pitkälle, ja ettei kukaan oikeasti kiinnitä huomiota siihen, mitä pistätä päivittäin päällesi. Se on vaan meidän oma luomamme harha, että jotakuta oikeasti kiinostaisi sinun pitävän samoja vaatteita päivästä toiseen.

Mekon pitäminen oli helpoin osa vuodestani. Helppoa oli myös suurten massavaateketjujen boikotointi, sekä laadukkaampien ja persoonallisempien vaatteiden löytäminen kirpputoreilta. Hankalaksi taas osoittautui kestävän sukkahousuparin löytäminen, sekä projektin dokumentointi sitä varten perustettuun blogiin. Kiireen tai laiskuuden iskiessä päivän kuvat muuttuivat vessassa otettuihin peiliselfieisiin ja huolella ajatellut vuodatukset muotialan ongelmista vaihtuivat lyhyeen kuvailuun päivästäni.

Näin vuoden loputtua fiilis on ollut monenlaista. Toisaalta olen helpottunut, kun ei tarvitse enää etsiä viideltä eri kuvauslaitteelta juuri sitä tietyn päivän asukuvaa, joka otettiin kolme viikkoa sitten.  Samalla harmittaa, kun en kerennytkään kirjoittamaan kaikesta siitä, mitä haluaisin kertoa teille tuntemattomille internetin ihmisille. (Mitä mekkoon tulee, ahdistun 3 ensimmäisen päivän aikana vaatekaappini sisältöön, ja laitoin mekon takaisin päälle. Nyt käytän sitä noin 4 kertaa viikossa.)

Siksi siis loin tämän uuden kodin ajatuksilleni, jonka aion täyttää haaveilla, peloilla, sekä tunteilla, jota tunnen muotialaa, sekä ylipäätään koko elämää kohtaan. Kuvaus on hyvin ympäripyöreä, sillä en ole vielä itsekään kovin varma mitä kaikkea tulen blogissa käsittelemään. Blogissa tulee olemaan entisen tavalla mietteitä vaatteista ja muotialasta, päivän asukuvia (ei joka päivä), kirpputorilöytöjä ja esittelyitä kotimaisista sekä ekologisista vaatemerkeistä. Lisäksi uutena piirteenä täällä tullaan näkemään DIY ohjeita ja omia projektejani, joita teen vaatetussuunnittelua sekä ompelua opiskellessani.

Kutsutaan tätä kuitenkin ensin vaikka ekologiseksi muotiblogiksi. Tervetuloa!

(Vuottani mekon kanssa pääset tutkimaan täältä.)